Wednesday, August 02, 2017

Seija Helander, Pohjan akan runoja


Kirjailija: Seija Helander
Teos: Pohjan akan runoja
Kustantaja: Kustannus Helander
Tyyppi: Runokokoelma
Sivuja: 87

Tilattavissa Booky'sta elokuun puolesta välistä alkaen: Linkki. Kirjaa voi ostaa myös pienistä kirjakauppoista; Tulenkantajien kaupasta Tampereella, Nide-kaupasta Helsingissä ja Vääksyn kirja- ja paperikaupasta. 

Seija Helander oli ennen Seija Vilén. Olette ehkä lukeneet hänen romaaninsa Mangopuun alla (2010). Minä olen lukenut sen, mutta en Pohjan akkaa, lyyristä romaania, joka ilmestyi vuonna 2012. Se kertoo "myyttisestä Louhesta, muistisairaudesta ja vapauden menettämisen pelosta". Nyt sain käsiini Seija Helanderin tuoreen, samaiseen Pohjan akkaan perustuvan runokokoelman.

Olin jo jonkin aikaa mielinyt lukea runoutta, muutakin kuin Uppo-Nallen riimejä.   Kun pitelin runokirjaa kädessäni ajattelin: Luen verkkaisesti Kalevalatunnelmaa eläen. Vaan toisin kävi. Tajunnanvirta vyörähti ison aallon tavoin ja tempaisi mukaansa. Löysin itseni suomalaisuuden juurilta, Kalevalan perinnön ääreltä, ikuisuuden ja maallisen välimailta. Kaunista kieltä, runoa ilman riimejä, sitten äkkiä muutama rivi proosaa,... elämystä sivu sivun perään. Monisärmäinen teos. 

Virta vei tämän  lukijan kauas. Kävin menneisyydessä, palasin nykyhetkeen, viivähdin kotvasen metsissä, Kalevalassa, hoivakodissa, katselin Sammon taontaa. 

Sivuhuomautus: Isoäitini asui Kalevan kaupunginosassa TampereellaSammonkadulla. 

"Orjien huudot, savu ja kipinät, kasvoille iskevä polte ja paahto, 

kuulevat kaikki kuumaa puhinaa

tuulen ja hämäyksen härmän häät"

Ankaraa on elämä hoivakodissakin.

   "...käymälän ja huoneen väliä
   joillakuilla reinoja
   naisilla vaaleanpunaisia
   vaipankahinaa

Kerro minulle maailmasta..."

Lumouduin siitä miten yksi ja toinen hajanainen sana luo kuvia mieleen, aiheuttaa ajatusten ketjun, mielikuvien ja muistojen sarjan. Kalevala nostaa luontokuvat ja Suomi-filmit pintaan, hoivakotiviittaukset tuovat rakkaan 2004 kuolleen isoäitini lähelle. Naisasia piilee rivien väleissä. Teos on kaukana turhanpäiväisestä loruilusta. 

Tiedättekö mitä tahtoisin? Tahtoisin kuulla kun runoilija / kirjailija itse selittää mitä hän on eri kohdissa ajatellut. Ai kun pääsisi kuuntelemaan parituntisen haastattelun, TV:stä tai kirjamessuilla. 

Toisaalta henkilökohtainen kokemus ilman muita selityksiä kuin pelkkä oma tulkinta, omat mielleyhtymät ja pohdinnat, mielikuvat, muistot tekivät lukuelämyksestä vaikuttavan. Isoäitini Eva eli viimeiset vuotensa vanhainkodissa. Soitin hänelle lauantaisin ja sunnuntaisin. Hän eli lähes 100-vuotiaaksi.


Luin runokokoelman monin paikoin muistoihini poiketen. A walk down the memory lane. Ymmärrys iski äkisti; Miten upea ominaisuus muisti onkaan. Toivottavasti en koskaan tule muistisairaaksi. Saisipa olla loppuun asti tyyni ja selväpäinen, säilyttää ihmisarvon. 

Pidin näistä riveistä:

"Vilkaisen ikkunasta

            pitkä rivi puita
            jokaisella eri nimi
                        
                haapa helisti lehtiä nopeasti
                koivu vähän hitaammin
                pihlaja vain silloin tällöin
                kuusi tuskin liikkui tai jos oikein tarkkaan katsoi

             yksi oksista nyökkäili

Eva-mummoni sokeutui lopulta lähes kokonaan, mutta häntä ilahdutti aina se että hän tiesi ikkunastaan näkyvän puita. Puhuimme usein puista puhelimessa, ja muista pieniltä tuntuvista mutta kuitenkin isoista asioista.

Tässä jotain vanhuksille:"Kulttuuri virkistää ja hoitaa myös ikäihmisiä." Sanariihi: linkki. (Seijan yritys)

Nyt alan lukea Pohjan akan runoja uudelleen alusta, hitaammin. Sitä ennen luen muistin virkistykseksi Kalevalan henkilöistä ja tapahtumista. Mistä löytyisi hyvä linkki Kalevalaan?   

4 comments:

  1. Postaus, joka sai varamaan teoksen, kiitos! Herkkä ikkunasta vilkaisu ja seesteinen kansi. Muisti on tärkeä tekijä ihmisarvoisessa elämässä. Olen puolestani ollut mm. rakkaan Tätini, Hra Alzheimerin kanssa käsikynkkään päätyneen, ent. matemat. fys. ja kemian vanhemman lehtorin omaishoitajana lyhyen aikaa ja katkerinta oli, kun hän itse tajusi muistinsa hapertuvan ja sen aiheuttaman avuttomuuden ja autonomian kaventumisen. Vaikka huumorilla mentiinkin, niin oli totuuden nimissä välillä naurussa pitelemistä.... Silti antoisia ja kauniita yhteisiä hetkiä, joista jäi hyvä muisto:)
    Re: Kalevala olisikos tästä: http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=7&l=1

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kuule, ajattelinkin että saattaisit tästä innostua, parahin Takkutukka ✂️

      Ikkunasta vilkaisu... hmmm... tosiaan. Ehkä siinä katsotaan ikkunasta sisään.
      Näyttää myös filmikameralta. Pitääkin kysyä Seijalta tarkemmin.

      Ihanaa että sinulle jäi kauniit muistot tätisi omaishoitajuudesta 💚
      Minulla on kauttaaltaan mieluisat muistot isoäidistä, koko elämäni ajalta 💜
      Hän pysyi melko lailla järjissään loppuun asti, hän eli melkein 100-vuotiaaksi.

      Suurkiitos linkistä !!! Juuri sitä mitä kaipailin 🌹

      Delete
  2. "Meillä on monta maailmaa eivät ne aina kohtaa, päivissäni pitkiä aukkoja, lohduttomia kuin allin valitus järven rannalla" ...
    Surutta elementtejä yhdistelevää, elämänmakuista luettavaa, jossa laajalti kontaktipintaa. Suurkiitos vinkistä; verevä kooste:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa että tähän tykästyit. Minullekin teoksen lukemisesta muodostui elämys ❤️

      Kiitos vielä kerran Kalevalalinkistä !

      Delete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)