Friday, April 28, 2017

Urhon ja Onnan julkkarit WSOY:llä


Kaksi tuoretta suomalaista lastenkirjaa putkahti uunista ulos, graafikko Antti Nikusen kertomat ja piirtämät. En muista ennen nähneeni että kaksi teosta julkaistaan samaan aikaan, eikä sekään ole kai kovin yleistä että sama ihminen sekä tarinoi että kuvittaa. Jotain poikkeuksellista ja erityistä tässä piilee. Pakko hymyillä korvasta korvaan kun näkee nuo naamat ja iloiset värit kirjojen kansissa. Urho ja Anna ovat ilmiselvästi puuhakkaat tyypit. Toisella on maskaraa, toisella partaa. Luulen. Pienin konstein taitava kuvittaja osaa ilmentää asioita. Ja mielikuvituksella lukija pääsee pitkälle. Olisikohan Onnan kuvassa oleva lamppu sellainen kolmannen asteen kuulustelussa käytettävä? "Tunnustakaa että varastitte tikkarin."


Korkeavuorenkatua pitkin kepein askelin iloisen odotuksen vallassa WSOY:n tiloihin kustantamon ja Antti Nikusen yhteiselle tuotteelle laseja kilistämään kera muiden kutsuvieraiden. Lapsivieraita vilahteli joukossa, juuri sitä varsinaista kohdeyleisöä. Pienimmät vielä vauva-asteella, vähän isommat sitä ikäluokkaa, jolle luetaan iltasatuja. Yhdenkin pojan naamasta näki miten ihastui kun näki Urhon ja Onnan värikkäät kannet ja ymmärsi että lastenkirjasta on kyse. Paljon ajatusta oli pistetty näihin(kin) julkkareihin.Aikuiset saivat kuohuviinilasit käteen sisään tullessaan, lapsille annettiin heille sopivat drinkit. 


Siinä kirjantekijä itse (oikealla). 


Tässä näkyy osa kustantamon väestä ja kutsuvieraista.
Huomatkaa WSOY:n kirjakassit.



Antti Nikunen ja kustannuspäällikkö Leena Järvenpää kertoilivat meille miten yhteistyö oli alkanut. Antti oli soittanut Leenalle ja kertonut tekeillä olevasta lastenkirjasta. Leena oli näyttänyt sen verran vihreää valoa että kehotti lähettämään näytteitä meilitse, mutta kun kustantamoon tarjotuista käsikirjoituksista yms. julkaistaan vain promille (!) hän tähdensi että yhteydenottoa ei kannata odottaa aikaisemmin kuin kuuden kuukauden kuluttua. Katseltuaan ja tuumailtuaan tarinaa kuvineen hän alkoi kuitenkin käsittää että hänelle oli tarjottu aarretta. Antilta meni varmaan kahvit väärään kurkkuun kun yhteydenottopuhelu WSOY:ltä tulikin jo parin tunnin kuluttua sen luvatun 6 kuukauden sijaan. 😀 

Idea kirjoihin oli syntynyt kun Nikusen oma poika Kalle oli 2-vuotias. Nyt poika on 4, joten pitkään on kirjoja työstetty. Suunnitelmissa on jatkoakin. Jos tarinoiden taustalla on aina Kalle, ehkäpä päästään lopulta hänen inttiaikoihinsa asti.

Puheenvuorot olivat sekä hauskat että kiinnostavat. Sitten seurasi tarjoilua ja vapaata seurustelua. Sijoituin Antin takana näkyvään pöytään blogikaveri Kian (Luetaanko tämä? - blogista) ja hänen perheensä kanssa; mies, tyttövauva ja kaksi poikaa. Tytön olin tavannut jo lokakuussa kun hän oli runsaan kuukauden ikäinen. Nyt sain tavata pojatkin. Pirteitä olentoja. Meillä oli oikein mukavaa.


Meille tarjottiin niin hienostuneita pikkuherkkuja että en ihmettelisi vaikka kuulisin että samoja on saatu presidentin linnassa. Pitopalvelun tutuksi tullut ihana rouva tuli kertomaan minulle mitä kaikki neljä sorttia olivat. Kirjasin muistiin.

Valkoiset olivat savumuikkua ja oranssit porkkana-tuorejuustoa. 


Punapäällysteinen oli poro-karpaloa ja pienissä taikinakupeissa oli metsäsientä. "Meidän pöydässä" juteltiin mikä noista neljästä oli kenenkin suosikki. Minun oli porkkana-tuorejuusto. Se oli suussa sulavan mehevää. Lapsetkin pitivät näistä herkuista. 


  Saimme kahvia ja suklaata fingerfoodin lisäksi.


Onnellinen hetki kun minulle ojennettiin juhlitut teokset lahjakassissa. Kovin, kovin tyytyväisenä kävelin juhlinnan jälkeen juna-asemaa kohti kirjakassi kädessä keikkuen. 

Jotta tämä onni ja autuus pitkittyy en ole vielä lukenut kirjoja, ihan vain kurkistanut sisuksiin ja katsellut kansia. Katsokaapa miten Urhon ilme on saatu muuttumaan silmien avulla. Yksinkertaisesti. Vähäeleisesti. Ja lehdet ovat tippuneet puusta. Aion aloittaa lukemisen vasta huomenna. Tänään nautin julkkareiden jälkimainingeista ja muistelen kaikkea mukavaa mitä siellä tapahtui ja mitä Leena kertoi kirjasta ennakkoon... Loppusivuilla tulee yllätys, hän sanoi. 



12 comments:

  1. Kivat julkkarit ja hauskat kirjat. Näin äkkiseltään muistan, että ainakin Mauri Kunnas on ollut ahkera lastenkirjojen tekijä ja kuvittaja. Hänkin on graafikko ammatiltaan.
    Onnea uusille kirjoille <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mai. Paljon hauskuutta liittyy näihin kirjoihin ja niiden julkaisemiseen
      Kiva tieto että Mauri Kunnaskin on näitä moniosaajia. Hyvää viikonloppua ja vappua 🎈

      Delete
  2. Kivan oloiset kirjat. Kohderyhmän ikäiset lapset kyllä mielummin lukevat kirjoja, joissa on paksummat kannet ja sivutkin hieman paksummat. Sen malliset kirjat valikoituvat aina ensimmäisinä kirjakoreista. Perinteisen malliset kirjat tuntuvat olevan tylsiä, vaikka kuvitus olisikin mielenkiintoinen. :D Totean tuon päivittäin, kun töissä luen lasten kanssa. Minä kyllä tykkäisin lukea heille kaiken mallisia kirjoja, mutta kun lapsille ei kelpaa... :,D
    Nam, miten hyvän näköisiä ja kuuloisia tarjottavia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa mielenkiintoista mitä kertoilet lasten kirjavalinnoista. Kävin kommenttisi luettuani tunnustelemassa Onnan ja Urhon kansia ja paksut ovat ! WSOY:llä tiedetään ja osataan.

      Tarjottavia kelpaa muistella 😀 Hyvää vappua sinulle 🎈

      Delete
  3. Kiitos Rita monipuolisesta ja mieltä lämmittävästä blogikirjoituksesta :) Hauska myös kuulla, että tarjottavat maistuivat ;) Toivottavasti taas törmätään. Mukavaa vappua! Terkuin, Antti

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wow kun tuli kommentti kirjailijalta itseltään - kiitos Antti 🙂
      Kaikki oli mukavasti järjestetty ja kivoja ihmisiä sankoin joukoin paikalla.
      Tänään luen Urhon ja Onnan oikein nauttien rauhassa.
      Hyvää vappua 🎈

      Delete
  4. Iloinen postaus, jonka myötä näin kuokkavieraana tuli osallistuttua hauskaan tilaisuuteen. Kuvitus on vekkulinoloinen ja pisteet Antti Nikuselle siitä, että kerrankin näin päin: Urho on huoltomies ja Onna poliisi ilman perinteistä tyttö/poika - tyypittelyä tai ammatillista stereotypiaa!! Leppoisaa vaputtelun aloittelua Urhon & Onnan parissa:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tervetuloa kuokkimaan 😎 Äsken juuri luin nuo molemmat ja hymy jäi kasvoille sen seurauksena 🙂 Hyvä havainto että perinteinen tyypittely on jäänyt. Kielessä vielä elää sana huoltoMIES, mutta meillä ei kuitenkaan ole jakoa policeman / policewoman. Monenlaisia ajatuksia syntyy kun noita teoksia käsissään kääntelee. Hyvää vaputtelua sinnekin 🎈

      Delete
  5. Oi taivas mitä herkkuja! :)
    Iloista vappua! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taivaallisia olivat 😀

      Vapun toivotukset sinnekin. Olemme menossa syntymäpäiväjuhliin, en tiedä onko sinne järjestetty vapputunnelmaa 🎈mutta toivotaan.

      Delete
  6. Juhlat olivat juuri noin lämminhenkiset kuin kuvailit. :) Toivottavasti pidit kirjoista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kia. Hyvän mielen juhlat 🙂Hyvää ruokaa, tyytyväisiä ihmisiä, lapsia ja kirjoja.

      Pidin kirjoista oikein kovasti. Postausta tulossa sitten aikanaan...

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.