Tuesday, January 24, 2017

Kuvahaaste / Ikkunan läpi



Pienen Linnun MakroTex-haasteen tehtävänanto on tällä viikolla IKKUNAN LÄPI.     


Tulin kuvia ottaessani katsoneeksi tavallista tarkemmin kauppatavaran esillepanoa. Nämä haasteet ovat siitä antoisia että kuvaaja alkaa nähdä ympäristöä eri tavalla kuin aikaisemmin. Se vilkastuttaa aivoja ja poikii ajatuksia. 

Ikkunoiden somistajat ovat asetelleet tavaroita ryhmiksi ja isommaksi kokonaisuudeksi ottaen huomioon koot, muodot ja värit. Osa on ripustettu, osa on hyllyissä, jotkut pinoina, ehkä sisäkkäin, limittäin, lomittain. Ekassa kuvassa näyteikkunan alaosaa koristaa huurteen tai pakkasen näköinen sommitelma, aika kiva. Halpakauppa Saiturinpörssi Malmilla. Halvankin tavaran voi asetella kauniisti. Sisustaminen ja kaunistaminen ei välttämättä vaadi laatua ja isoja rahoja. 


Pelastusarmeijan kirpputori sijaitsee kulmassa. Tästä ikkunasta näkee toisella seinällä olevan ikkunan läpi - tai näkisi ellei aamuhämärä estäisi. Isot nallet roikkuvat katselemassa ikkunasta Malmin torille. Mennään sille puolelle niitä moikkaamaan. 


Muiden haasteeseen osallistujien näkemyksiä ja tuotoksia otsikolla "IKKUNAN LÄPI" näette täältä: LINKKI. Kiitos etukäteen kommenteista. Vastaan tavalliseen tapaan päiväsaikaan,  virka-aikana.  Tänään julkaistaan ensi viikon aihe. Mikähän se on? Äkkiä katsomaan... :) 

Jännittävää. Hyvää tiistaita kaikille ! 

Sunday, January 22, 2017

Kallion kirjasto ja Pengerkatu


Kallion kirjasto, Viides Linja 11


Meillä oli viikko sitten Asperger-yhdistyksen kokous Kallion kirjaston Dekkarikirjastossa. Kyselin sitä tokasta kerroksesta, mistä minut opastettiin kellariin kapeita kierreportaita pitkin. Se olikin sopiva ympäristö dekkareille. Tilaa saa vuokrata yksityistilaisuuksiin. Siellä on kokoustilat ja pieni keittiö.



Kun en ollut aikaisemmin noilla kaduilla kulkenut otin muutaman kuvan muistoksi kirjaston läheltä Pengerkadulta. 


Pidän Helsingin arkkitehtuurista. Kauniita rakennuksia. 


Tuolla kulkiessa saa vatsajumpan samaan hintaan.


Keskustan tuntumassa on jännittävää käydä, mutta kauan en tahdo siellä oleilla. Muutaman tunnin kuluttua kaipaan takaisin omaan lähiöön, pientaloalueelle. Liikenteen melua on liikaa.                 

Oletteko kaupungin, maaseudun vai lähiöiden asukkaita sydämeltänne, vai viihdyttekö missä tahansa?

Friday, January 20, 2017

Viimeiset joulutavarat


Astiavitriini vaikutti niin kovin jouluiselta että tammikuun auringon paistaessa sisään oli pakko todeta että eikun joulutavarat pois näkyvistä ja keväistä kevennystä kehiin. Punaisissa pikareissa riippuu jouluaiheiset koristeet, joista juomien nauttijat voivat tunnistaa omat lasinsa. Pois vaan nekin ensi joulua odottamaan. 


Vanhasta kunnon Tiimarista vuosia sitten hankkimani ihana koristenauha somisti tämän joulun astiahyllyt. Kunpa Tiimarit palaisivat. Olen kuullut huhuja että saattaisivat ilmestyä takaisin. Oletteko kuulleet?


Koristenauhaa riitti vain kahteen hyllyyn, mutta ei haitannut. Olipahan vähemmän työtä irrotella sinitarrat. Nauhan reunoissa on jotain ohuen rautalangan tapaista. Sen avulla nauhaa saa suoristetuksi. 


Jälleen on tullut aika karsia astiapuolta. Lahjoitan punaiset pikarit ystävälleni Mitralle. Kerroin että niitä ei saa pestä koneessa, mutta hän haluaa ne kuitenkin. Pakkasin ne äsken häntä varten. Hauska ajatus että saamme vielä nähdä ne kun vierailemme hänen kodissaan. Pilkullisen teeserviisin laitan muoviseen säilytyslaatikkoon ja puoliso saa kantaa kellariin. 


Pieni jouluiseksi sisustamani astiakaappikin muuttaa ilmettään. Otin sieltä ulos joulupukit, kuuset ja punaiset esineet ja pakkasin omiin laatikoihinsa. 


Mahtaisiko olla liikaa - tårta på tårta - jos täyttäisin sen pelkillä vihreillä esineillä? Niitä on karttunut huusholliimme aimo kasat. Taidan kokeilla. Ei tiedä miltä näyttää ennen kuin kokeilee. Vihreiden puolueelta? Luomulta? 

Taidamme olla erikoisia kun meillä on värillisiä astioita. Kun katselee kuvia muiden kodeista, tai kun kyläilemme kavereilla, kaikilla tuntuu olevan valkoisia posliineja (ehkä kuvioituja) ja värittömiä laseja. Miten teillä?

Thursday, January 19, 2017

Yleiskone naftaliinista ja imuri uusiksi



Haimme pienen yleiskoneemme kellarista, missä se oli siististi pakattuna kaikkien lisäosiensa kanssa. Nyt se taas mahtuu keittiöön kun olemme viime vuoden aikana kantaneet valtavasti ylimääräisiä astioita sun muuta kirppareille ja ottaneet itsejämme niskoista kiinni jotta emme hamstraisi ruokakaappeihin niin isoja varastoja kaikkea että lopulta huomaamme joutuvamme heittämään pois pari vuotta aiemmin vanhentuneita tuotteita.  



Taas on Tupperwareissa soseutettua marjaa ja hedelmää smoothieiden tekoon.


Liivatelehtiä. Nyt aletaan kokeilla hyytelöiden valmistusta. Idea tuli TV-ohjelmasta Dinner Date (Sinkkuillallinen), johon olemme ihastuneita. Oletteko katselleet? Me katselemme sitä jo toista kierrosta.  


City Marketista  löytyi miedon tuoksuista käsivoidetta kauniissa tuubissa. Miellyttävän pirteä turkoosi, muovin pinnassa hienoa kuviointia jota kamerani ei saanut talteen.  


Vähän isommankin hankinnan teimme tässä kuussa. Entisessä imurissamme oli hirveä ääni ja pölypussiton ratkaisu. Olimme molempiin piirteisiin tuskastuneita. Nyt käyttömukavuus parani kertaheitolla.


Poimin kirjahyllystä käteen Pienen nauruterapeutin. Se oli sopivan pieni otettavaksi juna- ja bussilukemistoksi, mutta jatkoin sitten kotonakin, koska se osoittautui kiinnostavaksi. Olen juuri luvussa "Onko brittihuumori aina mustaa?" Hmmm... en ollut ajatellut että se olisi mustaa, tai että sitä olisi vain yhtä lajia. 

Saksankielinen alkuteos: 

Der Kleine Lachtherapeut - Eine Psychologie des Humors (2005).

Eilen löysimme YouTubesta (digiboksin ja TV:n kautta) erään fantastisen hauskan ja opettavaisen saksalaisen visailun jota muutama vuosi sitten seurasimme RTL 2 - satelliittikanavalta. Se nimi on Ruck Zuck. Kaksi joukkuetta kilpailee aina toisiaan vastaan. Pitää selittää sanoja jotka toisen täytyy arvata saadakseen pisteitä. Kaikkea emme läheskään ymmärtäneet, mutta es wahr sehr gemütlich ! Kivaa oli. Katsokaa ihmeessä YouTubesta jos kiinnostuitte. 

Mistä telkkariohjelmista pidätte?

Tuesday, January 17, 2017

Ruoka-aine / Kuvahaaste


Punnitse & säästä - kaupan laareista valitsemme jännittäviä syötäviä pussiin. 



Mitähän aineita tämän kiekuran valmistukseen on käytetty?
Sain sen kaupan päälle kun ostin jotain etnisestä kaupasta.



Minoo Market Helsingin Malmilla.
Sieltä saa Lähi-idän ruoka-aineita.
Olen ostanut esimerkiksi riisiä.


Meillä on kotona aina hedelmiä.
Tuoreus ja terveys ovat nyt talvella asialistalla.
Hurraa kasvikset ja hedelmäkset!


Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, aiheena RUOKA-AINE. Muiden kuvia näette täältä: LINKKI. Kiitos etukäteen kommenteista. Vastaan niihin päiväsaikaan, mutta iltaisin olen muualla. Mitä teillä oli tänään ruokana? Meillä oli makaronilaatikkoa. Hyvää. 

Monday, January 16, 2017

Varjo, Elena Mady




Teos: Varjo
Kirjailija: Elena Mady
Kustantaja: WSOY (2016)
Sivuja: 265
Laji: Rakkausjännäri
Osa 2 trilogiasta Body Jumper; 
Sarjan ensimmäinen osa on Vaihdokas


Kuvittele että heräisit jonkun muun nahoissa kuin omissasi etkä muistaisi oikeasta identiteetistäsi kuin heikkoja välähdyksiä. Se on tapahtunut päähenkilöllemme. Hän on "hyppääjä", "vaihdokas". Jos hän edes saisi rauhassa yrittää sopeutua hankalaan tilanteeseensa ja palauttaa mennyttä mieleensä, mutta siihen ei tarjoudu tilaisuutta vaarojen vaaniessa ympärillä. Varjo on sarjan toinen osa. Kannattaa lukea tarinan aloitus ennen tätä. Luin sen viime vuonna ja kirjasin vaikutelmat blogiini; katso täältä: LINKKI

Alex on nuori tyttö, joka on perinyt omaisuutta, muun muassa uutta kylmäfuusiotekniikkaa kokeilevan yhtiön. Tulevaisuus ilman fossiilisia polttoaineita häämöttää horisontissa, mutta ikävä kyllä juonittelijoita ja Alexin henkeä uhkaavia henkilöitä väijyy lähistöllä. Turvaverkkona hänellä on tutuiksi tulleita ihmisiä; koulukavereita, Saksio keskusrikospoliisista, Robban ja Markus firmasta... ja ennen kaikkea poikaystävä Jesse. Arvoitus arvoituksen perään, vyyhti sotkeutuu sotkeutumistaan, vaikka joitakin solmuja aina aukeaakin. Lukijana ärsyynnyn kun haluaisin että sankarittaremme pääsisi selvittämään menneisyyttään ja kaiken aikaa tielle kasaantuu muita ongelmia.

Juoniselostusta tutkailkaa täältä: ADLIBRIS

Eniten viehätyin kohdista joissa saatoin miettiä mitä itse tekisin jos omaa minuutta pitäisi etsiä ja kohdista joissa aivot alkoivat miettiä olevaisuutta ja tuonpuoleista elämää sekä kuolematonta henkeämme. Toki kirjan voi lukea pelkkänä dekkarinakin. Tai vaikka hömppänä. Paljon riippuu lukijasta. 

Sivu 165: "Olemassaoloni säännöt eivät olleet ihan selkeät. Ehkä minun ei ollut tarkoitus saada selville kuka olin." 

Mainittuihin "sääntöihin" näyttää kuuluvan että jos vaihdokas kertoo vaihdokkuudestaan jollekulle, hänet vetäistään takaisin kuolemaan, ja sitä kautta uuteen kehoon. Ensimmäisen osan lopussa Alex kertoi Jesselle, mutta kuin ihmeen kautta häntä ei imaistu muualle. 

Pieniä kivoja juttuja tarinan edetessä olivat mukavat nimet, ihmisten ja paikkojen: Tuonenkoski, Krisu, Pihla, Lukas... Myös tykkäsin sinne tänne sirotelluista suomalaisuuden pilkahduksista: Arabian teekupit, Ansa Ikonen, nokipoika - laulu, näyte Oulun murteesta: "Tappaamme seuraavan kerran huomenna. Pääsekkö nää tulemaan?" Myös pidin kirjailijan itsensä tekemistä laulujen sanoituksista. "Keinutaan käsi kädessä, keinutaan aallosta aaltoon..." 

Kerronnan lomassa sivutaan elämän arvoja, hyvyyttä ja pahuutta. Isänmaallisuuden viittaan verhottua rasismia, heikkojen puolustamista, jotain ulkokuoren alla piilevää. Seuraava lainaus on mielestäni oikea helmi.

Sivu 103: "Muistin keinuneeni joskus jossain, aistin tuulenvireen iholla, kuin vapauden ja kaipuuni kivuta jonnekin korkealle. Kehoni oli ollut hento ja nuori, lapsen. Ei naisen eikä miehen, ei minkään tietyn värisen eikä rotuisen. Niinhän me kaikki aloitamme elämän. Puhtaasti vain ihmisinä. Taisinkin olla etuoikeutettu, kun olin sellainen edelleen, sisin enkä muuta." 

Jään odottelemaan sarjan kolmatta osaa. Alex jättää Suomen taakseen ja matkaa Lontooseen äitiään etsimään. Ei Alexin äitiä, vaan oikeaa äitiään joka hänellä oli ennen kuolemaansa.

Mitä tekisit jos huomaisit olevasi jonkun muun kropassa?

Thursday, January 12, 2017

Violetit verhot ja vuoden toinen smoothie


Osaisinpa ommella. Tai viitsisinpä. Kävimme joulukuussa Eurokankaassa valitsemassa violetin verhokankaan. Pyysimme että ompelisivat liikkeessä verhojen käänteet. Myyjä kysyin halusimmeko rypytysnauhan ja lyijypainot ja taskut joihin ne sijoitetaan... Ööö... kyllä kai. Kuulosti tarpeelliselta. Hintaa kahdelle verholle tuli melkein 100 euroa, vaikka kangas ei kallista ollutkaan. 

Jälkikäteen eräs ystävämme huudahti: Miksi ette pyytäneet minua ompelemaan teille verhoja? Emme tienneet hänen taidoistaan. Mukava tietää että hän on halukas ompelemaan seuraavat verhomme. 

Osaatteko te ommella? Ompeletteko itse verhojenne käänteet?


Tarvikkeet esiin ja smoothien tekoon! Tällä kertaa käytin pakasteisia mustikoita, vadelmia, puolukoita ja mustikoita, (Soda Streamillä tehtyä) kuplavettä, banaania, kiwihedelmää, maitoa ja makeutin pienellä määrällä Steviaa. 


Käytin sauvasekoitinta, koska meillä ei ole blenderiä.
Pitäisi varmaan kaivaa yleiskone naftaliinista niin homma olisi helpompi.


Keltaiset kiwit maistuvat huomattavasti makeammilta kuin vihreät 
ja ovat pehmeämpiä. Nämä olivat Lidlistä, 500 g / 2,99 €. 

Onko teillä blender? Käytättekö usein?