Tuesday, September 27, 2016

Musiikki / Kuvahaaste


Musiikki ylittää kielirajat.
Rytmi ja melodia on universaalia.


 Rumpupalikat ja harjoitus-pädi.


 Lempisoittimeni.
Rumpusetti.


Sähkörummut ja kuulokkeet sopisivat kerrostaloon.


Tikkurilan markkinoilta ostin kerran marakassit Vaasassa asuvalta argentiinalaiselta. Tamburiinit ovat kirpparilöytö ja panhuilun sain latinokavereitten joulujuhlasta. 

Osallistun näillä kuvilla meidän kodin musikaalisesta rekvisiitasta tämän viikon MakroTex-haasteeseen. Mikähän lienee ensi viikon aihe? 

Monday, September 26, 2016

Glögimukeja ja muuta



Pakkasin vanhat glögimukit koriin, johon keräämme kirpparille lahjoitettavia juttuja. Tusina yhdenlaisia + pari erilaista. Meillä on jo muutaman vuoden ollut käytössä espressokuppeja ja muita pikkukippoja glögille. Nämä ovat tarpeettomia. 


Nämä kaksi puolukoin somistettua olivat joululahja ystävältämme Marjatalta jonain jouluna, mutta ei hän enää edes muista ostaneensa niitä. Hyvin joutavat kierrätettäviksi. Monet glögit on niistä kulautettu. 


Olin jo ostanut kaksi pientä vihreää kuppiparia Fida-kirpparilta, à 50 senttiä, ja nyt löytyi kaksi paria lisää. Hintaa tällä kertaa 1 € per pari, mutta ovat IKEA:sta, joten ei valiteta. Ekat kupposet ostin Itiksen Fida-kirpparilta, tokat Malmilta. 



Puisen seinäkaappimme voisi täyttää pelkillä jouluisilla astioilla ja koristeilla. Tuumailen että maali piristäisi. Punaiseksi en kuitenkaan sitä tohdi maalata. Se kaduttaisi sitten viimeistään kesän tullen. Ehkä kuusenvihreäksi? Kuusi on vihreä kesät talvet. Evergreen kuten Elvis.


Koko vuosi ollaan kuskattu kamaa kirpparille lahjoituksina ja jatketaan edelleenkin, mutta taitaa pikkuhiljaa käydä niin että ostohalutkin heräävät. Perjantain 50% alessa miellyin tuollaiseen koristeelliseen pikkulaukkuun. Sain sen hintaan 1,75€. Lähtöhinta 3,50€. Se näyttää läheltä otetussa kuvassa niin isolta että mainitsen mitat. Leveys 19 cm ja korkeus 12 - 13 cm.  


"Best things in life are free" - iskulause mielessä. Kaksi vihreää ja yksi syksyn värittämä kurjenpolven lehti sekä päivänhatun kukka omasta pihasta ikkunalaudalla. 

Saturday, September 24, 2016

Kukka valokuvamallina


Tarha-alpi kukkii vielä. Toin yhden sisälle.
Ekassa kuvassa se on äitini virkkaaman pikkuliinan päällä.
Kahvikupin aluseksi tarkoitettu liina.
Meillä on niitä kolme tai neljä.


Keltainen liina sekin äidiltä saatu. 


 Oranssi on äitini ostama.


Tässäpä mennään jo joulua kohti.
Saisiko tästä hyvän kuvahaasteen: "Kukka valokuvamallina"?
= Kuvaa sama kukka eri alustoilla tai taustoilla.

Friday, September 23, 2016

Syysasteri ja syyshortensia


Tuodaanpa puutarhaa sisällekin ilmojen viiletessä, kun ei enää vietetä yhtä paljon aikaa ulkona kuin kesällä. Hehkeänvärinen asterimme on ilahduttanut meitä päivälleen 21 vuotta. Talomme edellisten asukkaiden istuttama. Sattuu muuten olemaan syntymäpäiväni. Siitä onkin vitsailtu miten kalliin lahjan sain kun 23. syyskuuta tästä talosta tuli kotimme. 


Pikkumaljakko mahtui mainiosti  nettikirpparilta saatuun pikkukoriin. 


 Syysasteri kukkii vielä pitkälle syksyyn. 



 Syyshortensia elokuussa. Kuin vaniljajäätelöä.

 Syyskuussa vaniljaa ja mansikkaa.


Tämäkin oli perintöä edellisiltä asukkailta;
pieni pensas tullessamme, nyt iso, vaikka olen sitä leikellyt
jotta mahdutaan kulkemaan.  

Thursday, September 22, 2016

Leipää ja sämpylöitä


Mitä on liinan alla?


                    Äkkiä mätkimällä läpsäistyä leipää ja sämpylöitä.




                                   Pieni taikina. Pari pellillistä.



                        Kyllä tulikin herkullisia. Varsinkin lämpiminä.


Kian lastenkirjablogissa on juuri tähän sopiva kirja-arvio, NIILO LEIPOO. Oikein mukava. Teoksessa leipomuksia nimitetään muhkuroiksi ja perheessä on Puhku-kissa. Hih.



Wednesday, September 21, 2016

Lukupalat - kirjasarja WSOY


Jälleen on WSOY lanseerannut markkinoille briljantin idean. Kuvitelkaa ihastustani kun sain kotiin toimitettuna kirjan pizzalaatikon kaltaisessa boxissa, herkullisin sanankääntein koristeltuna. Kääntelin ja tutkailin laatikkoa. Ovatko insinöörit, design-ihmiset ja sanasepot toteuttaneet tämän yhdessä kustantajan kanssa? 



Avasin laatikon ja hurmaannuin lisää. Saatekirjeestä luin: 

"Lasten lukutaito ja varhain syntyvä rakkaus hyviin tarinoihin on meille niin tärkeää että aloitamme uuden kotimaisen sarjan, joka on suunnattu lukemaan opetteleville ja juuri lukemaan oppineille."

"LUKUPALOISSA tekstiä on vähän ja värikkäät kuvat helpottavat lukemista. On innostavaa ja kannustavaa että kokonaisen kirjan jaksaa ahmia kerralla! LUKUPALAT on kuin karkkipussi - sarjasta löytyy kirjoja moneen makuun karkkipussin hinnalla."


Teos: Yökoulu ja kadonnut opettaja
Kirjailija: Paula Noronen
Kuvittaja: Kati Närhi
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 61

Tilattavissa muun muassa täältä: Adlibris 8.00€


Tässä kuvassa näemme kirjan tekijän Paula Norosen (oikealla), jota Ronja Salmi haastatteli. Helppo tehtävä sillä Noronen on hauska ja osaa jutella rennosti kirjoistaan ja niiden taustoista. Haastattelu oli osa Tammen ja WSOY:n kirjallista kesäpäivää. Tuolloin lehdistölle kerrottiin tulevista kirjauutuuksista. Bloggasin siitä täällä: Linkki

Kirja huokuu vitsikkyyttä alusta loppuun, sivu toisensa perään. Teksti naurattaa ja kuvat hymyilyttävät ja kiinnostavat. Olen aina tykännyt vampyyreistä. Tarina ja kuvat vetivät minut mukaansa heti ensi lepakosta. Annan teille maistiaisiksi vain yhden aukeaman. Saatte iskeä hampaanne lukupaloihin ilman isompia alkupaloja. 



Luvassa on hihityttävää kauhua ja mainioita oivalluksia. Tutustumme Paavo Zombiseen, jonka harrastuksiin kuuluu pää alaspäin lukeminen ja veriletuista pitävään Martta Vampyyriin. Ihmisen iässä he ovat 7-vuotiaita ja käyvät yökoulua. Koulumatka on hankala jos ilta-aurinko paistelee. Pitää ryömiä ojan pohjia ja kulkea seinänvieriä pitkin. Ei ole vampyyrilastenkaan elämä helppoa. Vanhemmat ohjastavat pesemään kulmahampaat hyvin ja antavat voileipää jonka päällä on verimakkaraa. Arvaamme mitä punaisessa eväspullossa on. Sitten kouluun, missä yllättäen onkin outo sijainen. Oma opettaja, neiti Kammonen, on kadonnut. Ruokalassa nautitaan lounaaksi sammakkopataa ja verilettuja. Mmm, hyvää. Lapset löytävät neiti Kammosen lopuksi, tottakai.

"Neiti Kammonen rutisti Paavoa ja Marttaa.

- Kiitos, rakkaat oppilaani.
- Eipä keshtä, Martta sanoi ja irrotteli kulmahampaitaan Kammosen paitapuserosta." (Hänellä oli hammasraudat.)

Jos ei näillä eväillä lasten lukuhalut herää, en tiedä millä ! Minä ainakin ahmaisin vampyyriseikkailun halukkaasti yhdeltä istumalta kun posti sen toi perjantaina, ja äsken vielä uudelleen maltillisemmin ja perusteellisemmin. Ehkäpä  tätä voi kutsua märehtimiseksi. 

Pidin erityisesti näistä syistä:

- Vampyyritarinat viehättävät.
- Kekseliäs huumori hymyilytti ja ihastutti.
- Sarja on suunniteltu lasten lukuintoa lisäämään.

Muut lukupalat ovat:

Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita.  ja

Bella saa pentuja.  (Klikkaa teosten nimiin.) 

Tuesday, September 20, 2016

Jotakin värikästä


Tiistaisin vieraillaan blogeissa jotka osallistuvat Pienen linnun kuvahaasteeseen. Tämänviikkoinen aihe on JOTAKIN VÄRIKÄSTÄ. Syksyn väriloisto ei ole vielä huipussaan täällä Etelä-Suomessa, mutta meiltä kotoa ja pihan kukista löydän värejä yllin kyllin. 


 Tervetuloa, harmaa sadeilma.
Italiasta ostamani sateenvarjo antaa siihenkin väriä.



 Syysasteri kukkii hehkuen.



  Ei oo kylmä ilma, ei oo lämmin ilma.
Oranssinkeltainen liivi lämmittää sopivasti.



  Se on tuliainen Etelä-Amerikassa asuvilta tutuilta.


  Ihastuin aikanaan tämän villatakin väreihin.
Se kuului ystävälle, joka sanoi että ei siedä tällaista värikkyyttä.
Oli saanut lahjaksi. Ostin sen häneltä.
Itse en kestä värittömyytta. 

Tänne voi piipahtaa katsomaan muita postauksia samasta aiheesta: Linkki

Siellä näkee myös ensi tiistain aiheen. Mikähän se on? 
Äkkiä sinne :) 

SaveSave