Tuesday, June 27, 2017

Kukkiva kesä-heinäkuun vaihde


Pionit ovat juuri aloittaneet kukinnan. Nuppuja on runsaasti. 


Kurjenpolvessa näyttäisi olevan vähemmän kukkia kuin viime kesänä.
Nyt on alkukesä ollut viileämpi. Sillä on vaikutusta joihinkin kukkiin.


Unikot nousevat sitkeästi yhdestä kohtaa pihaa.
Yhtenä vuonna päätin hävittää ne koska ne kukkivat niin vähän aikaa.
Eivät kuitenkaan onneksi hävinneet.


Lumoava valo, ilman mitään kuvankäsittelyä yms. mitä en osaisikaan.


Hopeahärkki. Kiitollinen, kuten sanotaan, eli helppo hoitaa.


Pieni orkidea yllätti nupuilla. Sain tämän yksilön viime vuonna toukokuun alussa ukrainalaiselta oppilaaltani Olgalta. Kesällä se tiputti kukkansa, mutta teki uudet nuput syksyllä ja kukki sen jälkeen kauan. Lopulta kukat putosivat. Vaihdoin kasvin astetta isompaan ruukkuun. Nyt se teki seitsemän nuppua. Viime vuonna oli kuusi. Kuvissa ei näy, mutta mullasta pilkottaa jotain, mikä on todennäköisesti uusi kukkavana. 



Eilen löydettiin ekat mansikat talon seinustan mansikkamaasta. Herkullisia.


Patikkamatka Lidliin ja takaisin eilen aamulla. Kokeiltiin miltä "Brezel" maistuu. Oli kuin pehmeä rinkeli, suolainen. Ihmettelen nimeä, kun olen tottunut amerikkalaisten käyttämään nimeen Pretzel. Sen luin jo aikanaan Peanuts - sarjakuvista ( = Tenavat ). Kaipa on alkujaan saksalainen nimi. Hauskan näköinen letitys, mistä tulee hyvälle tuulelle.  

Onko teillä tapana hankkia kesälomalla uusia kokemuksia?  Vai pitkin vuotta? Mitä olette viimeksi kokeilleet?

Monday, June 26, 2017

Helsingin Alppiruusupuistossa


Kävimme juhannuksena Haagan Rodopuistossa. Tämä oli toinen kerta. Viimekesäisestä käynnistämme postaus täällä: Linkki.  Silloin oli sateista, tosin sade taukosi kun pääsimme perille. Hyvä olikin, koska hetkeä aikaisemmin oli tullut vettä kuin aisaa. Ystäviemme Annikan ja Rogerin seurassa puistoon tutustuimme. He asuvat kävelyetäisyydellä. Saimme puistokäynnin oheen kutsun lounaalle heidän kotiinsa. Siitä sukeutui oikein miellyttävä iltapäivä.


Nyt olikin puskissa vipinää kun poutasää ja juhannusvapaat vetivät  ihmisiä paikalle. Piti aina odotella tovi ennen kuin väenpaljous harveni ja saattoi ottaa kuvia. Kameroita ja kännyköitä näkyi yhdellä jos toisella. Kaunista kuvattavaa riitti. Aloitin noista upeista mäntyjen latvoista (ihmisten päitten yläpuolella). Joihinkin jäi pari päälakea mutta skalpeerasin ne kuvista pois.


Olisin mielelläni kuvannut tunnelmallisia riippusillan näköisiä kulkuteitä, mutta ei onnistunut, koska ihmisiä meni ja tuli kaiken aikaa. Viimevuotisissa kuvissani on jokunen sellainen. Katsotaan sieltä ja ihaillaan niitä. Samanlaisia ne olivat silloin kuin nytkin. 


 Ihastuttavat kukkaryöpyt.


 Pinkkiä, pinkkiä, paljon pinkkiä.




 Herttaisen kontrastina valkoista.





  Tämä on kuulemma ollut erityisen runsaskukintainen rodokesä.


  Katsokaa nyt tätäkin röhellystä.


 Aah, atsaleapuolella keltaista.
Oranssit jäivät tällä kertaa kuvaamatta.
Pieni uuvahdus voitti minut loppupuolella.
Kävely, seurustelu, väenpaljous, kuvaaminen, ihanat tuoksut...


 Summa summarum: tired, but happy.
Väsyttää suloisesti, en jaksa ääntää rododendron,
ehkä huomenna 😀

Saturday, June 24, 2017

Kannellinen raparperipiiras


Sopivaa keskikesän herkkua, raparperia torilta tai omasta pihasta. Meillä on itsellä kasvamassa. Talon seinustalta hain varsia ja pilkoin kattilaan sosetta varten.


Joskus kauan sitten ihmettelin reseptistä että eikö soseeseen lisätä vettä, mutta eihän sitä tarvita. Raparperista kyllä tulee nestettä.



Mukavaa kokkailla uudella liedellä.  Entinen oli niin vanha että uuninluukku melkein irtosi saranoiltaan. 


 Sose sai jäädä kokkareiseksi, koska siitä tuli piirakan täyte. 


Olen tehnyt tähän taikinaan piiraita enimmäkseen säilykepersikoista ja -päärynöistä, jonkun kerran omenoista ja raparperista. Vuodenaikaan sopii nyt just jetsulleen raparperi. Tästä vanhempiin postauksiin jossa olen käyttänyt samaa reseptiä: Linkki.


Kansi kiinni, että rapsut eivät palele ja uuniin. Voitelin kannen ensin munalla. Reunoja olisi voinut tasoitellakin, mutta tuntui turhalta, kun herkku kuitenkin pian syötiin. 


 Kurkistus uuniin. Hyvältä näyttää.


Kasvakaa lisää, rakkaat raparperit.
Pyöräytetään uusia piiraita.

Tykkäättekö raparperista?
Teettekö usein niistä piiraita?
Haetteko torilta, kaupasta vai pihasta?
Tuleeko teille(kin) lapsuus mieleen raparperista?


Friday, June 23, 2017

Kilpakosijat


Aku, Iines ja muskelimies Schwartzenankka. Siinä valmis kilpailuasetelma. Ihanasti piirrettyä sarjakuvaa.   


Komea ankka, tv-esiintyjä, päihittää Akun monessa lajissa, mutta Aku voittaa lopulta laskettuaan koskea tynnyrissä. Hän on joutunut siihen pulaan erehdyksessä, mutta paikalle saapunut tv-tähden ihailijajoukko luulee Akuakin rohkeaksi rämäpääksi. 

Iines suuttuu molemmille, koska he osoittautuvat turhamaisiksi ja lainaavat häneltä kampaa ja peiliä näyttääkseen hyviltä ihailijanaisten edessä. Viimeisessä kuvassa Aku saa käsiveskasta päähänsä, mutta säästän teidät näkemästä sitä.


 Taitavasti piirrettyä liikettä,
niin taitavasti !


Suomen vähäluminen juhannus ei olekaan tänä vuonna yhtä iso vitsi kuin muulloin. Meidän rodo on saanut jo kaksi raesadekuuroa niskaansa. Huomenna ollaan menossa ystävien kanssa Helsingin Alppiruusupuistoon, isompia kukkapaljouksia katsomaan. 


Hyvää juhannusta.
Happy Midsummer.
Buon San Giovanni.

Wednesday, June 21, 2017

Keskiviikon kertymää


Kuvallista kertomaa viime aikojen puuhista. Suomen oppilasta varten otin esiin muoviaakkoset, mutta minne ihmeeseen olen hukannut Ä:n? Muuten aakkoset eli ääkköset kasassa, jopa ruotsalainen Å on mukana. Äääää... Muuta selitystä en keksi kuin että olen jotain ulkomaalaisryhmää (esim arabian+ kurdinkielisiä) varten pakannut ongelmaäänteitä rasiaan tai pussiin tunnille vietäväksi ja samainen kirjaimisto on varmassa tallessa jossain kaapissa. Sieltä löytyy, sitten kun löytyy, takuulla Ä, Y ja Ö. Kirjaimet ovat sellaisesta pakkauksesta, jossa kutakin kirjainta on useampi kuin yksi kappale, joten siinä mielessä vaikea tajuta minne kaikki Ä:t ovat hävinneet. Elämän arvoituksia.


Mainiota kesätouhua ja lomatouhua. Ostimme kummallekin oman ristikon, puoliso ja minä. Innostuimme lähettämään ne ratkaistut sivut, joista on luvassa palkinnot. Mitenkähän hirveästi sinne noita lähetellään? Sopivan helppoja olivat. Luulen että 6 miljoonaa suomalaista lähettää ratkaisut.


Rodo kukkii nyt myöhemmin kuin viime kesänä.
Eilen otettu kuva. Äsken satoi rakeita.
Miten kukille käynee?


Iloinen yllätys. Pitkähkön tauon jälkeen pikku orkidea
on tehnyt nuppusia. Näytti jo välillä kuukahtavan, 
mutta vaihdoin hieman isompaan ruukkuun.
Alalehdet alkoivat ruskistua.


 Vanhan sähkövatkaimen tilalle uusi.


Hiukan jäykkä, ehkä uutuuttaan. Saa painaa nappia lujaa ennen kuin sohimet irtoavat, mutta eiköhän se siitä löysty.


Maksoi 44,95 euroa Jumbon Prismassa. En ollut käynyt siellä aikoihin. Sunnuntai-iltapäivällä lähdettiin käymään. Huh huh sitä tungosta. Kannattaa mennä arkena heti aamusta, jos pystyy. Tänään kävimme ruokaostoksilla aamulla eikä tarvinnut yhtään tungeksia eikä jonottaa. 


Lueskelen Topolinoa, kertomus päivässä vauhtia, nauttien. Katselen ihaillen miten piirtäjä on onnistunut ilmeissä ja vauhdin kuvaamisessa. Tuossa kertomuksessa Aku Ankka alkoi kerskailla veljenpojilleen miten hyvä kunto hänelle oli lapsena sudenpentuna. No siitä sukeutui kilpailu, jossa Aku yritti petkuttaa, mutta hävisi surkeasti.

Mikki Hiiri = Topolino
Aku Ankka = Paperino
Tupu, Hupu ja Lupu = Qui, Quo e Qua.


Mieheni maalasi kellarissa majailleen vanhan irtotuolin. Sekoitimme oranssiin vaaleankeltaista, melkein valkoista, ja saimme miellyttävän keltaisen maalin aikaan parista vajaasta purkista. Otin tuon työhuoneeni kirjoituspöydän tuoliksi. Aika vähän siinä istuskelen. Enimmäkseen seison tietokoneen ääressä, kun kirjoittelen. Entä te, vieläkö kirjoittelette käsin? Ostoslistoja, kalenterimerkintöjä, postikortteja, kirjeitä, päiväkirjaa... ?

Tuesday, June 20, 2017

Kuvahaaste / Pieni


Pieniä hassuja,
korumuotoisia possuja.


Rintarossia ja korvista,
possun muodossa sorvista.


Kääpiöt, ne hauskat hyypiöt.
Esiin tulee luonteen tyypiöt,
öh, siis tyypit.


Noita pienoismalleja oli kerran Hietalahden kirpputorilla, mistä ostin Hannu Hanhen. Löytäisinpä joskus toisen. Tämän tulin lahjoittaneeksi eräälle Hannulle. 



 Vaan veljenpojista en luovu.


Osallistun (muun kiireen vuoksi) vanhoilla kuvilla (vuodelta 2007) Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen. Aihe on tällä viikolla PIENI: Linkki. Hauska lähteä katselemaan muiden bloggareiden vastauksia haasteeseen. Hyvää tiistaita 💚