Friday, April 28, 2017

Urhon ja Onnan julkkarit WSOY:llä


Kaksi tuoretta suomalaista lastenkirjaa putkahti uunista ulos, graafikko Antti Nikusen kertomat ja piirtämät. En muista ennen nähneeni että kaksi teosta julkaistaan samaan aikaan, eikä sekään ole kai kovin yleistä että sama ihminen sekä tarinoi että kuvittaa. Jotain poikkeuksellista ja erityistä tässä piilee. Pakko hymyillä korvasta korvaan kun näkee nuo naamat ja iloiset värit kirjojen kansissa. Urho ja Anna ovat ilmiselvästi puuhakkaat tyypit. Toisella on maskaraa, toisella partaa. Luulen. Pienin konstein taitava kuvittaja osaa ilmentää asioita. Ja mielikuvituksella lukija pääsee pitkälle. Olisikohan Onnan kuvassa oleva lamppu sellainen kolmannen asteen kuulustelussa käytettävä? "Tunnustakaa että varastitte tikkarin."


Korkeavuorenkatua pitkin kepein askelin iloisen odotuksen vallassa WSOY:n tiloihin kustantamon ja Antti Nikusen yhteiselle tuotteelle laseja kilistämään kera muiden kutsuvieraiden. Lapsivieraita vilahteli joukossa, juuri sitä varsinaista kohdeyleisöä. Pienimmät vielä vauva-asteella, vähän isommat sitä ikäluokkaa, jolle luetaan iltasatuja. Yhdenkin pojan naamasta näki miten ihastui kun näki Urhon ja Onnan värikkäät kannet ja ymmärsi että lastenkirjasta on kyse. Paljon ajatusta oli pistetty näihin(kin) julkkareihin.Aikuiset saivat kuohuviinilasit käteen sisään tullessaan, lapsille annettiin heille sopivat drinkit. 


Siinä kirjantekijä itse (oikealla). 


Tässä näkyy osa kustantamon väestä ja kutsuvieraista.
Huomatkaa WSOY:n kirjakassit.



Antti Nikunen ja kustannuspäällikkö Leena Järvenpää kertoilivat meille miten yhteistyö oli alkanut. Antti oli soittanut Leenalle ja kertonut tekeillä olevasta lastenkirjasta. Leena oli näyttänyt sen verran vihreää valoa että kehotti lähettämään näytteitä meilitse, mutta kun kustantamoon tarjotuista käsikirjoituksista yms. julkaistaan vain promille (!) hän tähdensi että yhteydenottoa ei kannata odottaa aikaisemmin kuin kuuden kuukauden kuluttua. Katseltuaan ja tuumailtuaan tarinaa kuvineen hän alkoi kuitenkin käsittää että hänelle oli tarjottu aarretta. Antilta meni varmaan kahvit väärään kurkkuun kun yhteydenottopuhelu WSOY:ltä tulikin jo parin tunnin kuluttua sen luvatun 6 kuukauden sijaan. 😀 

Idea kirjoihin oli syntynyt kun Nikusen oma poika Kalle oli 2-vuotias. Nyt poika on 4, joten pitkään on kirjoja työstetty. Suunnitelmissa on jatkoakin. Jos tarinoiden taustalla on aina Kalle, ehkäpä päästään lopulta hänen inttiaikoihinsa asti.

Puheenvuorot olivat sekä hauskat että kiinnostavat. Sitten seurasi tarjoilua ja vapaata seurustelua. Sijoituin Antin takana näkyvään pöytään blogikaveri Kian (Luetaanko tämä? - blogista) ja hänen perheensä kanssa; mies, tyttövauva ja kaksi poikaa. Tytön olin tavannut jo lokakuussa kun hän oli runsaan kuukauden ikäinen. Nyt sain tavata pojatkin. Pirteitä olentoja. Meillä oli oikein mukavaa.


Meille tarjottiin niin hienostuneita pikkuherkkuja että en ihmettelisi vaikka kuulisin että samoja on saatu presidentin linnassa. Pitopalvelun tutuksi tullut ihana rouva tuli kertomaan minulle mitä kaikki neljä sorttia olivat. Kirjasin muistiin.

Valkoiset olivat savumuikkua ja oranssit porkkana-tuorejuustoa. 


Punapäällysteinen oli poro-karpaloa ja pienissä taikinakupeissa oli metsäsientä. "Meidän pöydässä" juteltiin mikä noista neljästä oli kenenkin suosikki. Minun oli porkkana-tuorejuusto. Se oli suussa sulavan mehevää. Lapsetkin pitivät näistä herkuista. 


  Saimme kahvia ja suklaata fingerfoodin lisäksi.


Onnellinen hetki kun minulle ojennettiin juhlitut teokset lahjakassissa. Kovin, kovin tyytyväisenä kävelin juhlinnan jälkeen juna-asemaa kohti kirjakassi kädessä keikkuen. 

Jotta tämä onni ja autuus pitkittyy en ole vielä lukenut kirjoja, ihan vain kurkistanut sisuksiin ja katsellut kansia. Katsokaapa miten Urhon ilme on saatu muuttumaan silmien avulla. Yksinkertaisesti. Vähäeleisesti. Ja lehdet ovat tippuneet puusta. Aion aloittaa lukemisen vasta huomenna. Tänään nautin julkkareiden jälkimainingeista ja muistelen kaikkea mukavaa mitä siellä tapahtui ja mitä Leena kertoi kirjasta ennakkoon... Loppusivuilla tulee yllätys, hän sanoi. 



Thursday, April 27, 2017

Nukkaleikkuri


Esittelin täällä blogissa vanhaa lempivaatettani, Tukholmasta muinoin ostamaani villatakkia tässä postauksessa: Linkki. Kirjoittelin siellä näin: 

"Siinä on kulumisen seurauksena "nyppyjä". Taidankin ottaa villatakin kainaloon kun menen ystäväni Mirkun luokse. Hän on ompelija; hän omistaa takuulla nypynpoistajan."

Kysyin Mirkulta etukäteen onko hänellä nypynpoistaja, ja kun sitten menin hänen luokseen, kävi ilmi että hän oli käynyt ostamassa sellaisen. Eikä ainoastaan noin, vaan hän oli etsinyt muutamasta liikkeestä ennen kuin löytyi ! Uskomattoman auttavainen ystävä 🙂 



Villatakki oli mukanani kun menin Mirkulle ja saatoin heti alkaa sitä entisöidä. Laite on kätevä. Kävin ostamassa itsellenikin sellaisen Saiturinpörssistä hintaan 6,95 €. Nuori myyjätär ei tuntenut aparaattia kun kysyin mutta vanhempi kävi hakemassa sen minulle hyllystä. Pakkauksessa lukee "nukkaleikkuri". Nimiä muutellaan yhtenään mainosmaailmassa. Pitää olla tarkkana kuin porkkana - vai onkohan se nykyään tarkkana kuin selleri? 😀



Hänellä on aina uusia käsitöitä näytettävänä. Nyt oli sateenkaarisukat. Kelpaisivat takuulla itselleen Peppi Pitkätossulle.




 Sain lahjaksi nämä hemaisevan väriset sukat.


 Vierailusta jäi taas lämmin tunne.
Myös kirjaimellisesti.

Ja hänelle jäi minun tuliaisiksi leipomaani omenapiirakkaa. 

🍏 🍎 🍏

Monday, April 24, 2017

Tarjottavaa kokoukseen


Pidin neljän henkilön kanssa (vapaaehtoistöihini liittyvän) kokouksen meillä. Laitoin pientä purtavaa sillä sopimuksella että jokainen maksaa minulle 2 - 3 euroa. Tykkäsin kovasti tästä systeemistä, eikä haittaa vaikka luultavasti "hävisin" rahallisesti. En ryhtynyt laskelmia tekemään. Laitoin kahvia ja teetä, rakentelin kolmioleipiä - jokaiselle kaksi. Sivelin margariinia leiville ja pistin kalkkunaleikettä ja kurkkua kerrosten väliin.

  
En valmistautunut samaan tapaan kuin tavallisia kutsuja varten, eli en tehnyt kaikkea itse vaan  ostin Lidlistä nachoja ja suolakeksejä sekä levyn tummaa suklaata, ja pistin kaupasta ostettua puputettavaa pöytään. Helppoa tarjottavaa, mistä jäi ylikin. Teen seuraavalla kerralla laskelman ja katson mikä kustannus todellisuudessa lienee. 


Lidlistä ostin ison rasian erilaisia suolakeksejä edullisesti. Osaan keksejä oli tujautettu mausteita ekstra-ydyllä. Niitä hävisi kulhosta kiitettävällä vauhdilla. Viihdyimme keittiössä tunnin ennen kuin siirryimme olohuoneeseen varsinaista kokousta pitämään puoleksitoista tunniksi. Toimin saman periaatteen mukaan kuin lapsikavereitten kanssa: Syömiset ja juomiset jätetään keittiöön. Ei viedä mitään muihin huoneisiin. Tällä menetelmällä vältyn metsästämästä popkorneja sohvan alta ja jännittämästä kaatuuko kangassohville juomia. Kun opettaa sen säännön ihmisille jo ekalla kerralla, sen jälkeen on helppoa saada heidät toimimaan samalla tavalla jatkossakin. 


Leivoin omenapiirakan. Sen verran saatiin kotitekoista herkkua.


Olemme tavallisesti kokoontuneet (hiukan isommalla ryhmällä) KirjastoKympissä Helsingin keskustassa. Siellä on ilmainen ryhmätyötila, jonka olemme varanneet kerran kuussa ja kokoustaneet siellä. Nyt kutsuin pienen porukan meille suunnittelemaan kesän ja ensi syksyn toimintaa. Oli ihanaa tavata tutuksi tulleita tyyppejä yksityisesti. Meitä oli kolme miestä ja kaksi naista paikalla. Pari henkilöä ei päässyt tulemaan, mutta mahduimme näin paremmin meidän keittiöön. Taas on parannettu maailmaa lisää ja saatu hyvää mieltä sekä lujitettu kaveruutta. Ehdottivat seuraavaksi puutarhakutsuja. Mikäs siinä kunhan kaikki kantavat astiansa itse 😀 

Tuesday, April 18, 2017

Vihreä / Kuvahaaste


Viikon haaste Pienen Linnun blogissa on VIHREÄ. Linkki.


Meiltähän sitä löytyy.


Vaatekaapissa hengailee laaja skaala erilaisia vihreitä.


 Ohraa pääsiäisruohoksi. 


 Tukevampaa kuin rai.


 Muratit ovat innostuneet keväästä. 
Yksi riippuu amppelissa, toinen majailee kuisti ikkunalla. 


Minkähänlaisia vihreitä juttuja kaverit ovat postailleet tähän haasteeseen?
Oikein jännittää 🌲

Sunday, April 16, 2017

Terveisiä Tampereelta


Kylmä viima puhalsi lauantaiaamuna kun sukulointireissulla pysähdyimme ottamaan kuvia Tampereen Keskustorilta. Tampere eli Manse, "Suomen Manchester", on entinen koti- ja koulukaupunkini, oli ennen kuin lähdin Helsinkiin opiskelemaan. 


Uljasta arkkitehtuuria.


 Raatihuone.  


Tampereen teatteri.


Vanha kirkko.

Keskustoria ympäröivät rakennukset: linkki.

Friday, April 14, 2017

Hyvää pääsiäistä


Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille blogikavereille 💛


Tein muutamia kortteja. Aion lähettää niitä sähköisinä tervehdyksinä joillekin ystäville ja pistää mukaan pari sanaa kuulumisia. Itse väsätyt kortit. Happy Easter 💛 🐥 🐣


Friday, April 07, 2017

Perjantaipostaus


Italian tunnelmissa. Olemme ihastuneet cannelloneihin siinä määrin että melkein ahmitaan vahingossa lautanenkin samassa imussa kun tulee ruoka-aika. Joskus laitetaan jauhelihaa täytteeseen, joskus broileria. Kasviksia tietenkin. 

Kuvassa hiukan näkyvissä uusi termokannumme ja kahvinkeittimemme. Mieluisat. (Airam ja Electrolux.) Vanhan kahvinkeittimen suodatinpussiteline irtoili hermostuttavasti. Tässäuudessa sitä ei tarvitse siirrellä. Se on kiinteä. 


Taloudellista tehdä kaksi vuokaa kerralla ja syödä useana päivänä.


Viikonloppu lähestyy ja siivous. Ihmesieni oli jo tuttu, nyt hankimme sitäkin paremman Tehosienen (Tokmannilta). Kuvassa yksi sieni "nyppypuoli" ylöspäin, toinen kuvattuna sileä pinta ylöspäin. 

Kastellaan vedellä ja puristetaan ylimääräinen vesi pois. Mitään aineita ei tarvita. Sienellä voi pyyhkiä kaakelit, keittiön työtasot, liedet, uunit. Ei suositella kiiltäville. lakatuille tai muuten käsitellyille pinnoille. Me saimme ihmeitä aikaan suihkuhuoneen lattian kaakeleissa. 


Käsien hoitoon ostin glyseriinivoiteen. Käsivoidetta kuluu kauheasti talvella kun pakkanen kuivattaa ihoa ja ympäri vuoden kun tekee kotitöitä. Löysin neutraalin värisen kynsilakan. Maybelline on minulle mieleen. Olen sitä suosinut jo monta vuotta. Siinä on sopivan kokoinen harja jolla saa lakatuksi kynnen melkeinpä yhdellä vedolla. Lakka kestää aika kauan hyvänä, sekä pullossa että kynsissä.


Tarjoiluottimet Lidlistä. Olen nykyään mieltynyt tuohon väriin.
Olen nähnyt senvärisiä metallisia kellonhihnojakin. Hienoja.


Tässä vielä kuva Luonnontieteelllisen museon edustalta.
Liittyen edelliseen postaukseeni.


Kerroin aikaisemmin siitä kun löysimme sokerittomia Marie-keksejä.
Nyt löytyi lisää erilaisia samalta valmistajalta.


Blogikaverit

Onko teillä mitään vakituista siivouspäivää? 
Perjantai taisi olla vanhaan (kotirouvien) aikaan suosittu.
Ehkä siksi kun viikonloppu oli tulossa. 
Minä käytän usein vapaapäiviä siivoamiseen (tai siis osan).

Meillä syödään tänä viikonloppuna cannelloni. Mitäs teillä? Joko tiedätte?

Miellyttävää perjantaita kaikille !